Raakaravintovalmentaja Mea Salo

vaikka sokerin jättää elämästä pois, ei makeasta tarvitse tinkiä. sairauksia olisi vähemmän. jos jollekulle ehdottaisi raparperiruokaa ilman sokeria, voisi kielestä herua sylki jo happamuuden ajatuksestakin. tässä mehussa on runsaasti raparperia, kahmakourallinen villivihreitä sekä kaupan hedelmiä lepyttelijöinä. se on todella hyvää. sain raparperiapajan. sen verran olivat jo kasvaneet että saattoi vähän kerätä.

1-2 omenaa

muutama raparperin varsi, ei tarvitse kuoria (lyhyitä täällä meillä vielä)

pakastimesta otin inkivääripalasen, kuorin sitä ja raastoin ehkä ½ tl

n. 2 rkl sitruunaa

kukkurakourallinen villivihanneksia kuten voikukkaa, nokkosta, vuohenputkea, vadelmanlehteä, ratamoa tms.

mehulingosta läpi. omena taittaa hienosti kaikkea kitkerää ja erikoisen makuista. ei maistunut yhtään kitkerältä vaan makealta hyvältä raparperilta. ja lähiruoalta.

toisella kertaa panin sitruunan sijasta kokonaisena sweetien. oikein hyvää. varmaan muutkin sitrukset sopivat. yksi omena antaa riittävästi makeutta, mutta jos mehuaan haluaisi maistamisen jälkeen makeammaksi, stevia sopii hyvin.

Avainsanat: lähimehu, tuoremehu

mustaherukka-suklaakakku loppui ensimmäiseksi tämänkertaisena raakaravintolapäivänä Seinäjoella. illuusio eräästä sokerimaailman suklaakonvehdista taisi onnistua. englanninlakumakutavoitekin saavutettiin. kiitos asiakkaille ja Lekmolle, jonka kanssa kaksistaan emännöimme. Lekmo ei halua julkaistavan kuvia itsestään. eikä kameraa muutenkaan ehtinyt juuri kaivelemaan kun asiakasvirta alkoi.

on aina mukava nähdä lapsia - ja toki aikuisiakin - jotka syövät uutta ruokaa ennakkoluulottomasti.

ilo on myös nähdä kurssejani käyneitä sekä aikaisempia Ravintolapäivä-asiakkaita. ja jostain syystä systeemi nyt alleviivaa tekstiä.

namien ja leivonnaisten kuvia tässä blogissa aiemmilta päiviltä jo onkin. mulle riitti vielä täksi päiväksi syötävää: juurespyörykkä, juurespyörykkävaikutteista kokkelia (ei muna-) ja ikkunaheiniä hapankaalilla.

tiedän jo osittain, millaisia tarjoomuksia Seinäjoella on raakaravintolassani seuraavalla kerralla, sunnuntaina 19.8. kannattaa merkitä kalenteriin. teen minä ruokia, kakkuja ja karkkeja tilauksestakin.

Avainsanat: raakakonvehti, raakalaku, ravintolapäivä, Uusi avainsana

me täällä Raakalassa syödään jälkiruokia pelkkinä aterioinakin, niin paljon kuin napa vetää. tehosekoittimeen meni

3 panaania

1 avokado

mukillinen mansikoita

kunnon kourallinen pihlajanlehtisuppuja

etelässä on pihlajanlehdet jo kasvaneet suppuvaiheestaan avoimiksi, mutta etelä-pohojammaalla löytyy sekä ettää. mettämme vihreitä anteja maistellessani mulle on tullu pihlajansupuista suuhun ihan kuorimattoman mantelin maku. herkkuinen. joten pehmiksistäkin tuli oikein hyvä.

mansikat ja kiivit muistuttaa maultaan toisiaan ja sopivat hyvin yhteen. halkasin kiivit kahvia ja koversin lusikalla aarteen kuorestaan. oli lusikalla vähän leikkuutekemistäkin, ei vain lappamista. ja sai pureskella.

mitä jos asettaisit tavoitteeksi olla tänä kesänä ilman ostosalaatteja? tai pyrkisit keräämään luonnosta vaikka kolmasosan salaattitarpeistasi? nokkosten, voikukkien, vuohenputkien ja muiden keräily saattaa tuntua ensin työläältä, mutta kannattaa ravitsemuksellisesti ja rahallisestikin. jos yleensä maksaa vaikkapa 1,50 € päivän vihersalaateistansa markettiin, 4 kk:ssa siitä tulee 170 €. jos kerää vaikka pienenkin kourallisen vihreitä itte (ei tienposkesta vaan vähän kauempaa moottoriliikenteen saasteista) ja syö heti, saa paljon enemmän ravintoaineita kuin kaupan salaateista, koska villikasvi on päättänyt kasvaa tietyssä paikassa. kasvi saa juuri siitä paikasta hyvin ravintoaineita, jotka sinä saat soluillesi. villiäisen ravintoaineita ei myöskään ehdi tuhoutua jos syöt pikapuoliin pois. monet kaupan salaatit taas myydään ruukuttomina ja näiden salaattien ravintoaineita ehtii jo muutamassa tunnissa poimimisesta tuhoutua merkittävä määrä. näin jo pienessäkin kourallisessa villisalaatteja on enemmän kaikkea hyvää kuin ainakin parissa kaupan puskassa. ja kun villit on luomua.

mehulinkoonkin villiäisiä voi panna. kohta alan väijyä horsmasuppuja siihen tarkoitukseen.

ravintolapäivästä kirjotan kohta, jahka.

Avainsanat: mansikkapirtelö, pihlajanlehdet, villivihannekset, villivihreät.mansikkasmoothie

huhkin vimmassa leivonnaisia lauantaiseen raakaravintolaani. kakut, tortut, erilaiset namipalloset ja muut ovat raakaravinnon sisäänheittoruokaa. maut ovat samoja kuin paistokeittiössäkin, samat vaniljat, kanelit ja omenat löytyvät meiltä ruoan raakastajiltakin. rakenteeltaan raakaruoka ei kuitenkaan ole höttöistä, vaan pienen leivoksenkin jälkeen tietää jotain syöneensä. manteleista, siemenistä, pähkinöistä ja kuivahedelmistä mausteineen ja tuorehedelmineen saa täyttävää ruokaa, jota voi syödä hyvällä omallatunnolla. se onkin varsinkin monille elämys.

englanninlakua jättikoossa. tulisiko paistoruoan tekijälle mieleen alkaa keksiä enkkulakun versiota?

enkkulakun kyljessä superpallo ja viikunakarkki

kookoskekoja appelsiinin makuisina. viettävät parhaillaan aikaa kuivurissa myslin kanssa, jota sitäkin tulee ravintolapäivään. kookoskekojen esikuvana on munkin napa, joita kutsutaan nimellä macaroon. raakamaailmassa moni tekee oman versionsa kookos- ja mantelipohjalle.

olisin sitä mieltä, että enkku voisi olla lakun sisällä.

jonkinlainen raakasuklaakakku tulee kans, mutta suklaata on jo noissa pienemmissä leivonnaisissa, ja ruokaa on sitten niin kauan kuin sitä riittää.

puolukkamuffikin tulee

ja lounas: juurespullat, kasvikset aurinkokastikkeella, riemusalaatti ja kepsuttia.

lisäksi tulee vielä “juusto-” ym. kakkua, fudgea, hedelmä- ja marjamiksiä (moni kutsuu niitä smuuuuthieieieiksi tai pirtelöiksi), teetä ja yrttiteesekoituksia, pakuriakin on, ja itte tehtyä limonaatia. kaikki kuumentamatonta, gluteenitonta ja täysin kasviperäistä eli vegaania. facebookissa sivustoni nimi on Mean raakaravintola.

oot tietenkin tervetullut.

puolitoista kiloa kasviksia varhaisaamiaiseksi. kun mehuttaa ne, sen kulauttaa mahaan muutamassa minuutissa. ei kuitenkaan pohjanmaan kautta, vaan sylkeä pitää tulla mukaan, muuten tulee vatsanipistyksiä. valtava määrä ravintoaineita tyhjään mahaan. mun kurssilaisista monet ostaa mehulingon kurssin jälkeen, koska he ymmärtää, miten hienosti sillä saa ravintoa. kuituastiaan jää vain kuitu, ja mehussa on kaikki ravintoaineet ja kalorit. mehun kautta pystyy elimistöön imeytymään paljon suurempi määrä ravintoaineita, kuin mitä tapahtuu kun hienonnamme kasvikset hampaissamme karkeaksi massaksi. jos on mitään puutostiloja tai syö liian vähän tai ykspuolisesti tai juo kahvia tai teetä tai viinaa tai syö sokeria, menettää niiden takia paljon ravintoaineita kehostaan. kannattaa mehuttaa.

tämänaamuisessa mehussa oli teräviä kuten retiisejä ja chilinpätkä. lisäksi omena, punajuuri, fenkoli, kesäkurppa, kuorittu kreippi ja salaattia. no, meni sinne vielä loput porkkanat ja sellerinvarretkin.

jos epäilee, tykkääkö kasvismehusta, kannattaa mehuttaa mukaan omenaa, joka tuo paljon makeutta ja hyviä aromeja. porkkanaa myös.

Avainsanat: kasvismehu, mehulinko, tuoremehu

brunikset tekee muutamassa minuutissa ilman päällysteitä, ja ovat niin suklaisia kuin haluat, koska kaakaota voi tietysti lisätä. alkaessani tehdä päällykerrosta otin mukaan aineksia, joita en aiemmin ole yhdessä käyttänyt. en osannut kuvitella, tulisiko elämys vai jotain sellaista, jonka nyt lusikoi menemään siinä kuin muutkin puurot. mutta maku toikin mieleen jonkin sekaaniaikaisen konvehdin, en vielä tavoita minkä. ihmisen makumuisti on ilmeisesti pitkä. mutta kun tämmönen onnellinen sattuma tapahtui eikä päällys ole vielä ihan makumuistumani kaltainen, kehittelen sitä vielä.

kun haluan raaistaa jonkin tutun ruoan, haasteena namien kohdalla on maun saaminen voimakkaaksi. onneksi raakavegaanin makuaisti on niin herkistynyt ja luonnollistunut, että esansseja ei kaipaakaan, vaan ruoka-aineiden omat maut ovat riittävän voimakkaita. pystyy myös nauttimaan erilaisista vivahteista. silti joskus haluan tuntea kieleni eri osissa joidenkin karkkien makuja.

brunikset voi tehdä helpoimmillaan 3 ainesosasta: joistakin pähkinöistä, taateleista ja kaakaojauheesta. ne monitoimikoneeseen ja sekoitetaan niin kauan kuin joko rouhea tai sileämpi rakenne on valmis.

mulla on säkillinen auringonkukansiemeniä, joten käytän niitä aika paljon, siis tämmöstä tulee:

2½ dl saksan- tai pekaanipähkinöitä

2 dl taateleita

1 dl auringonkukansiemeniä, jauha ne ensin

½ dl raakakaakaojauhetta

½ dl carobjauhetta

pari hyppysellistä hyvää suolaa

vaniljaa

tykkään tosi paljon appelsiininkuorella maustaa, joten raastan sitä tähän vähän ja puristan vähän mehuakin

haluan tehdä usein aika pieniä annoksia. siispä monitoimikone viskelee vähäiset ainekseni seinille ja pyörii tyhjää. siksi hienonnan kerralla useamman desin kuivahedelmiä yksistään, samoin jauhan tehosekoittimessa siemeniä ja pähkinöitä jauheeksi isohkon annoksen. vähemmän sähkönkulutusta, vähemmän tiskiä. kun bruniksiakin varten on ensin sössännyt taatelit ja jauhanut auringonkukansiemenet, taikinan sekoittaminen sujuu nopeasti ja koostumuksesta saa paremmin sellaisen kuin haluaa.

voit jättää carobin tai kaakaon pois ja käyttää kaksinkertaisen annoksen jompaakumpaa. ota huomioon, että carob on hyvin makeaa, kaakao ei yhtään. mittaa (suunnilleen) kaikki ainekset monitoimariin. sekoita kunnes pähkinä on rakenteeltaan rouheista. näin brunikseista ei tule tahnamaisia vaan pysyvät enempi kakkuisina. tarkista maku.

brunikset ruukataan paistaa pellillä ja leikellä kuutioiksi tai suorakulmaisiksi (tiedän vaikken koskaan ole niitä kuumentamalla tehnyt enkä sellaisia edes maistanut). monet tykkää siitä, että raakaherkut muistuttavat ulkonäöltään mahdollisimman paljon poltettuja esikuviaan, koska väki syö silmillään. mutta tietenkin massasta voi tehdä vaikka minkälaisen veistokkaan.

tämä on niin tiivistä sekä rakenteeltaan että maultaan, että tämmöiselle ex-naminmässyttäjällekin pikkupala kovasti riittää kerta-annokseksi.

palataan asiaan sitten kun päällykerros on vielä lähempänä sitä mitä tavoittelen.

Avainsanat: brownies, browniesit, raakasuklaakakku, suklaakakku, suklaatorttu

kun vien vanhemmilleni kuivurimysliä, äiti syö sen kuiviltaan pussista päin, luultavasti seisaaltaan. luultavasti aika pian pussin saatuaan. nameja hän ei juuri ostele, joten ei ole kyse mistään tapasyöpöstä. myslin pääraaka-aine on epäviljaksi kutsumani tattari, joka on hyvää syötävää koska ei ole niin rasvainen kuin pähkinät ja siemenet, joista useimmat raakamyslit taidetaan tehdä.

viilatumman version julkaisen Hellattoman kokin elävä ravinto -kirjassani. käytän siinä luultavasti steviaa enempien vaahterasiirappien lorottelujen sijaan. on gluteeniton.

jos maustaa mysliä vähän vähemmän, sitä malttaa säilyttää vähän pidempään. mysliä voi ripotella pehmikseille, jolloin saa jotain pureksittavampaa kuin iänikuista vauvanmössöä. tai voi tehdä manteli- ym. maidon.

määrät ei oo ihan tarkkoja, koska kotikäyttöön teen vapaasti enkä juuri mittaile. ja tämä mysli on vain esimerkki. voi käyttää monia muitakin siemeniä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä ja -marjoja, mistä vain tykkää. samoin voi käyttää niitä missä suhteessa toisiinsa tahansa. ehdottaisin että tekisit heti ainakin kaksinkertaisen annoksen. jos ei ole kuivuria eikä halua uunissa kuivatella, tämä on oikein hyvää tuoreenakin.

litra tattarinituja tai yön yli liotettuja tattareita. mahtoi olla jotain 400 g kuivina tattareina pussista. idätysohje löytyy paitsi kirjastani myös esim. ERY:n sivuilta. siellä on hyvä idätystaulukko muillekin siemenille.

2 dl kookoslastuja. niitä ei aina löydä joten kookoshiutaleita voi käyttää.

4 dl kuivahedelmiä kuten rusinoi, silputtuja aprikoosei ym.

3 dl tai sekalainen määrä miel. yön yli tai edes muutaman tunnin liotettuja manteleita, siemeniä (ei ehkä seesaminsiemeniä mutta kylläkin esim. auringonkukkaa, hamppua, kurpitsaa), pähkinöitä

runsas ½ dl vaahterasiirappia, osan voi korvata stevialla joka siis ei oo sokeria mutta on valtavan makeaa

1½ tl meri- tai muuta hyvää suolaa

1 rkl vesihauteessa sulatettua raakakookosöljyä jos haluaa

2 tl kanelia

haluamasi kaltaista vaniljaa niin että maistuu

sekotetaan nämä kaikki kulhossa ja levitetään n. ½ cm paksuudelta leivinpaperilla päällystetyille kuivatusritilöille ja kuivatetaan niin että tattari on rapeankuivaa.

Avainsanat: gluteeniton mysli, kuivuriherkut, kuivurinami, mysli, tattarinidut

ruokaisa tahna tai dippi on helppo tehdä ilman kummempaa reseptiä. tänään löysin maailman pienimmät nokkoset ja otin käyttöön uuden merilevän.

tahnan voi tehdä siemenistä, pähkinöistä tai manteleista. manteli, macadamia- ja cashewpähkinä sekä auringonkukansiemen ovat neutraalihkon makuisia, joten niihin sopii monenlainen maustaminen. en tiennyt eilen, että tekisin tahnan tänään, joten siemenet eivät olleet valmiiksi liotettuja. jauhoin ne kuiviltaan tehosekoittimessa jauhoksi. otin jauhon pois. hienonsin tehiksessä tasaiseksi 3 isoa haarukallista hapankaalia. tahnasta ei tullut hapankaalin makuista, mutta se toi vähän happamuutta tahnaan. lisäsin tukun nokkosia sekä mustapippuria ja merisuolaa. sitruunan mehua kans. mittasin joukkoon suunnilleen teelusikallisen Skotlannista peräisin olevaa solmulevärouhetta ja sekoitin taas niin, että nokkoset menivät hienoiksi. silloin niitä on turvallista syödä. kaadoin siemenjauhoa ja sekoitin tahnaksi. maistoin. suolaa sai mielestäni olla aika reippaasti, ja tahnasta tuli vähän kalaisa maku.

levitin tahnaa minicrestalle ja -roomansalaatille. sikurin lehdet olisivat myös kuppimaisia. keräkaalin kanssakin onnistuisi. päälle petasin perillaa, violetinväristä yrttiä, joka mielestäni maistuu greipiltä ja tuoksuu myös! siihen päälle vielä tumman rypäleen puolikas ja keltaisen paprikan palasia. monenlaista ihan erilaista makua oli, mutta tykkäsin alkuruoastani.

odotan että Mean raakaravintola tulisi Ravintolapäivän “virallisille” sivuille. mutta tuolla mainitsemallani nimellä on ainakin jo facebookissa sivusto.

Avainsanat: alkupala, merilevä, solmulevä

ravintolapäivän uusissa säännöissä katotaan vissiin pahalla tuotemerkkejä, joten 19.5. ravintolapäiväni nimi ei ole Hellattoman kokin raakaravintola kuten taisi olla viimeksi, vaan Mean raakaravintola. en käynyt kysymässä, voisinko käyttää Hellaton-brändiäni, mutta ollaan nyt suosiolla Mea. menen ilmoittautumaan kohta kun ehdin ja teen fb-sivut. Seinäjoen keskustan nuopparilla Puskantie 3 klo 10.30-13.30 on tarjolla lounas kuten viimeksikin. sen lisäksi - kuten viimeksikin - saa ostaa mukaansa tai syödä paikan päällä monenlaisia leipoomuksia, tällä kerralla mm. raakasuklaakakkua, juustokakkua, pähkinäkakkusia, muffeja ja niitä viime kerrallakin suosittuja fudgeja ja sitten näitä jotka käänsin tänään raakakielelle:

eli lapsuuteni lempinamit, tosin koossa, joissa ne ovat esiintyneet vain hurjissa unelmissani. pientä säätöä vielä, tässä ovat prototyypit…

salmiakinsin näitä koska tykkäsin kovasti salmiakista kun vielä söin kauppojen sokeri-lisäainekarkkeja.  köökki on hävityksen kauhistus ja minä kuittis poikki. kaikkeen sitä ryhtyy vain koska haluaa englanninlakuja.

tähän peräänhän kuuluu tietenkin sanoa, että mun raakaversiona nämä on paljon parempia kuin esanssimyrkkykökkäleet.

palaillaan kohtsillään

Avainsanat: raakakarkit, raakalakritsa, raakalaku

tein mahtavaa simaa! eilisen tekstini simasepustuksesta unohdin monien mielestä aika oleellisen ainesosan simasta: sitruunan. tosiasiassa hyvä juoma tulee ilmankin.

pariin lasilliseen aamusimaa mehutin juuri

2 omenaa

1 appelsiinin

eilistä kaaliraastetta n. 1½ dl

ja raastoin ehkä 1 rkl:n inkivääriä pakastimesta

lisäsin muutaman tipan steviaa makeutteeksi

ja kaadoin vissyä päälle sen verran että tuli kuplaisaa mutta ei laimentanut makuja liikaa

tuli fantastista! tuli enemmän kuin osiensa summa. veikkaan, että moni ei olisi osannut eritellä, mitä simaan oli pantu.

vasta sitten hokasin, että sima on ruukattu tehdä sitruunoista. puristin puolikkaan sitruunan mehun mukaan, kuortakin olisi voinut raastaa, mutta siis meidän mielestä tuli mahtava aromikas juhlajuoma.

jos kuplat olisi halunnut luonnonmukaisesti, olisi voinut tehdä Ann Wigmoren uudistavaa juomaa vehnänjyvistä.

aion keksiä variaatioita tälle juomalle.

Avainsanat: alkoholiton juoma, hellevitamiinijuoma, juhlajuoma, raakasima