Raakaravintovalmentaja Mea Salo

tallitöissä eläinten vanhainkodissa Wanhassa Markissa Ylistarossa saan kauan kaipaamaani turvanpehmoista, kavionkopseista ja kieunnankuuloista (sekä kanin hampaiden tuntuista!) tuntumaa eläimiin, muihinkin kuin omaan sekä tuttavapiirin koiriin. onnellisen eläinkatraan ympäröimänä oleminen on hoitavaa vastapainoa sille valtavalle määrälle Suomesta ja maailmalta tietooni tulevia surullisia uutisia ja kuvia eläimistä, jolle ei ole annettu mitään arvoa.

kesäisin tilalla käy paljon vierailijoita, jotka haluavat saada tätä samaa kosketusta onnellisiin kotieläimiin.  vanhemmat tuovat myös lapsiaan näkemään eläimiä silmästä silmään. “Katso, lammas!” isä saattaa sanoa lapselleen ja osoittaa samalla vuohta. talviaika rauhoitetaan vierailta.

talliin astuessani isäntä Heikki Laaksosen kanssa kuuluu korvia viiltävä kukkojen kieunta. hiljaistakin välillä on, rentouttavaa kanojen mutinaa lukuun ottamatta. karsinoiden puhdistamisen ajaksi kaksi ponia, aasi, viisi lammasta ja kaksi vuohta teputtavat ulos heinävälipalan ääreen.

kikkareet sekä märkä puru kottareihin ja tunkiolle, olkea ja kuivaa purua tilalle. “mistä saisi edullista purua?” Heikki aprikoi.

kolmessa hevoskarsinan kokoisessa häkissä on kanoja ja kalkkuna. astun niille kylään, pesen vesivadit ja vaihdan tilalle puhtaan juomaveden. Heikki kerää hautomisen tuotokset taskuihinsa ja panee ne varovasti kulhoon. kaneille vien kullekin omenan ja eu-direktiivien vastaisen persoonallisen muotoisen porkkanan sekä heinää. sanon niille, että heinää ei saa hotalehtaa kaikkea kerralla, sillä sen pitää riittää kahdeksi päiväksi. yksi pörröinen kani ei halua tulla sisään, vaan viihtyy porkkanansa kanssa kymmenen asteen pakkasessa. se oli ottaa minusta verikokeen, kun tarjosin sille ensin vain pientä porkkananpalaa. pieni vihje: “anna koko porkkana, tai joudut ruokalistalle itse!”

vien pienen shetlanninponin kävelylle. kuljemme hiljaista kylätietä pitkin. jos kävelen sitä vauhtia, mitä yleensä koirani kanssa, ponin pitää ravata. hiljennän tahtia. pariin otteeseen ravaamme molemmat. lenkkikaverini pysähtyy muutaman kerran ja ilmoittaa, että nyt me käännytään takaisin. kun otan porkkanapalan taskusta, se hörähtää ja suostuu rouskutellen kävelemään vähän lisää, kunnes tekee topin. ei auta enää, vaikka kävelen sen kanssa ympyrän ja yritän muina naisina saada sen jatkamaan haluamaani kulkusuuntaan. kipsutamme takaisin talliin. iäkkäälle ponille se oli silti ihan hyvä lenkki sekin, runsas kilometri.

Wanhaan Markkiin on päätynyt eläimiä, joista on haluttu päästä eroon, kun niistä ei enää ole ollut riittävästi haluttua hyötyä tai hupia. eläinten vanhainkodissa ne saavat elellä elämänsä loppuun hyvin hoidettuina, paijattuina, arvostettuina ja toisten eläinten seurassa. pieni eläintila on saanut ansaitsemaansa medianäkyvyyttä. eläinten vanhainkoti on näkyvä osoitus ja muistutus, että jokainen elämä on arvokas. jos hyötyä tuottamattoman eläimen elämä on arvokas, niin on myös ihmisen elämä arvokas riippumatta saavutuksista ja suorituksista. pitää ottaa kuitenkin takaisin sanojaan sen verran, että tilan eläimet ovat hyvin hyödyllisiä hoitaessaan ihmisiä läsnäolollaan. oma mieleni saa rauhoittua, kun rapsutan aasia kaulasta, ja kun poni lähtee kävelyseurakseni.

www.wanhamarkki.fi

facebook: Eläinten vanhainkoti Wanha Markki

Avainsanat: eläinaktivismi, eläinoikeudet, eläinten suojelu

elävän ravinnon kulmakiviä on vehnän- tai ohranorasmehu, jotka ovat yltiöravinnepitoisia mehuja. mehua myydään myös pakastettuna ja orasta myydään jauheena, mutta ylivoimainen vaikutus on vastapuristetulla mehulla. mehu on äärimmäisen vahvaa, joten totuttautuminen pitäisi aloittaa teelusikallisesta. joistakin ekobaareista orasmehua saa ostaa neljännes- ja puolen desin annoksina. tottumaton saattaa saada voimakkaan pahoinvoinnin, joten malttia.

vehnänorasta saattaa löytää yrttihyllyltäkin pikkutukkuina. pakkauksessa saatetaan neuvoa syömään orasta leivän päällä tai linkoamaan siitä mehua. älä usko. syödä ei orasta kannata, eikä panna tavalliseen mehulinkoon tai tehosekoittimeen, sillä kuituisuutensa tähden se menee vain palasiksi mutta ei luovuta mehua, ja ihmisen elimistö ei siten pysty hyödyntämään sitä. jos haluaa hyötyä oraasta mutta ei omista puristinta, kannattaa vain pureskella tuppoa niin kauan, kuin siitä irtoaa makua, ja sylkäistä kuitu pois.

oraan kasvattaminen on helppoa. siinä on muutamia vaiheita, ja on asioita, jotka voivat mennä väärin, mutta kokemus opettaa. kaikkien yksityiskohtien läpikäyminen tekisi tästä varsinaisen lapamatotekstin, mutta eiköhän tällä selviä alkuun.

1. huuhtele 2 dl jyviä ja liota 12-24 h. kaada vesi pois ja idätä 1 vrk. ei tarvitse huuhdella välillä, mutta astiaa voi vähän hölöskyttää, niin että päällyjyvät eivät pääse kuivahtamaan vaan pääsevät syvemmälle.

2. esmes n. 30 x 40 cm tarjottimelle jossa on reunat levitä kosteaa multaa 1-2 cm paksuudelta. hajota kokkareet äläkä painele multaa tiiviiksi. paina astian reunoihin sentin levyinen syvennys, johon ylimääräinen vesi saa valua.

3. levitä idut yhdeksi kerrokseksi mullalle ja painele sille kevyesti. itujen pitää olla vieri vieressä, mutta jos ne koskettavat liikaa toisiaan, eri suuntiin kehittyvät juuret alkavat työntää vieruskavereitaan ylös mullasta, ei hyvä se. kokemusta… kostuta suihkupullolla kauttaaltaan huolellisesti. tämä on se vaihe, jossa saattaa olla vähän opettelemista, jottei kylvös kuivu eikä toisaalta homehdu liian kosteana.

4. peitä astia valoa läpäisemättömäksi toisella astialla, foliolla tai mustalla muovilla. kylvös ei saa olla aivan ilmatiivis, joten jätä vähän rakoa. iduilla täytyy myös olla tilaa kasvaa. anna itujen versoa 2-3 vrk. itse pidän kylvöstä kylppärissä, jossa paitsi on pimeää, myös muuta huoneistoa lämpimämpää. tänä aikana kylvöstä ei pitäisi joutua kastelemaan (mutta jos näyttää ihan kuivalta, niin toki sitten vähän suihketta).

5. 2-3 cm pituisten versojen päältä poistetaan peitto ja viedään versot valoon, talvella ikkunalaudalle mutta ei kesällä paahtavaan paisteeseen. kastele kylvös heti ja päivittäin tarpeen mukaan. kastelun määrä pitää oppia kokemuksen kautta. itujen pikkujuurissa on aluksi söpöä vaaleaa nukkaa. se ei ole hometta. versojen kasvaessa homettakin versojen alaosaan voi tulla. se on “isomman” näköistä, ja versoja voi kyllä käyttää, kunhan jättää homeisen osan käyttämättä.

6. sato on valmis korjattavaksi 15-20 cm korkuisena, 5-9 vrk kuluttua kylvöstä. leikkaa se saksilla tai terävällä veitsellä kylvöksen alaosasta. tarkista ettei leikkuussa ole hometta. huuhtele orasten alaosa puhtaaksi mahdollisesta mullasta ja poista siementen kuoret.

jos et puserra orasta heti, voit siirtää tilan salliessa koko kylvöksen jääkkäriin tai kylmäkaappiin muutamaksi päiväksi. tai leikkaa versot muovipussiin, lasipurkkiin tai kulhoon ilmavasti.

vehnänorasmehun maku ei miellytä monia. jotkut ovat nauttineet sitä kymmeniä vuosia, eivätkä vieläkään pidä siitä. voi sen laimentaa veteen tai sekoittaa mehuun. tehokkain vaikutus kuitenkin saadaan, kun juodaan se tyhjään vatsaan aamulla.

minulta kysellään usein, minkä merkkisiä härpäkkeitä suosittelisin hankittavaksi. en ole siinä asiantuntija. jotkut ovat väsyneet käsin veivattavaan oraspuristimeen ja hankkineet sähkökäyttöisen. minusta käsikäyttöinen ei ole vaivalloinen, koska mehua kuitenkin puristetaan kerralla vain vähän.

Avainsanat: orasmehu, wigmore

ei ole ilmeisesti ravintolapäivän ilmoittautumiset vieläkään alkaneet, mutta hellattoman kokin raakaravintolapäivä on fb-osoitteessa hellattoman kokin raakaravintolapäivä. sielläkin siis infoa ja kuvia. yllä olevan kuvan ruokia oli marraskuun ravintolapäivässä seinäjoella. lasagnea tomaatti- ja valkokastikkeineen, lanttu-porkkanapyöryköitä ja vaikka mitä.

tällä kertaa on siis 4.2. nuorisokeskuksen kahviossa, Puskantie 3, klo 11-15 niin kauan kuin ruokaa riittää. ja maksu käteisellä. mielellään ei isoina seteleinä, jos haluaa vaihtorahan.

menyy

lounaslautanen: juurespyörykät, kasviksia mantelikastikkeella, salaatti 10 €

pyörykkäotos:

siemenjuustoleipä 3 €

tuo pippurijuusto - resepti ekassa hellaton kokki -kirjassani - on aivan kuin mikä tahansa eläinperäinen tuorejuusto maultaan ja rakenteeltaan, jos muistan niin kauas taaksepäin kun söin eläintuotteita. raakajuusto on tehty auringonkukansiemenistä. pippurien lisäksi mausteina paljon yrttejä ja vähän valkosipulia. leipä on reissunainen-versioni, johon pistän ehkä sipulia lisäksi, ja uunin sijasta tietenkin kuivuriin leipäytymään.

marja- ja hedelmäpirtelöitä, tai niin kuin itse sanon, pehmiksejä

runebergintorttuja ja muffeja

sitrustorttua

seesamtoffeeta ja cashew-appelsiinipikkuleipiä. suklahduksia tein tänään, niitäkin on aivan pakko mahduttaa jonkinlainen erä. ne ovat pehmeitä suklaisia kakkusia.

kaikki tarjottava on gluteenitonta ja pelkästään kasviperäistä.

tuotto menee siis näille yhdistyksille joissa olen mukana: Pelastetaan koirat ry, Viipurin koirat ry sekä Bulgarian kodittomat koirat ry. kaikki on vapaaehtoistyötä.

esim. nyt talvella tarvitaan kovasti lisää lämmintä tilaa koirille, ja lämpimiä sisätiloja rakennetaan saatavien varojen mukaan. koiria kuolee kylmyyteen, koska kaikille ei riitä lämmintä tilaa, mutta valtavasti hyvää saadaan myös aikaan.

TERVETULOA!

Avainsanat: löytökoira, ravintolapäivä, rescuekoira, vegaani

vainko kovan luokan raakastelija syö tuoretta parsakaalia? jos sosekeitossa on parsakaalin lisäksi makeita hedelmiä ja avokadoa, tätä täyttävää keittoa syö mielellään, ja se maistuu hedelmäiseltä. parsakaalin osuutta voi säädellä riippuen siitä, miten kuituista tai sileänpehmeää keitostaan haluaa. ensimmäisen kerran sain parsakaalia sisältävää keittoa Kaijan ja Geran luona. en muista enää tarkasti keiton sisältöä, mutta tässä yhdenlainen versio. parsakaalia kannattaisi syödä viikoittain ainakin yksi kaali, vaikka sen haluaisi keittääkin. sen sisältämä runsas lehtivihreä ja muut ravinteet tekevät siitä terveyttämme suojaavaa ruokaa. tuoresosekeitossa on se hyvä puoli, että tehosekoitin pilkkoo kaalin aivan pieneksi, pienemmäksi kuin mitä hampaamme sen jauhaisivat, ja soseuttamisen ansiosta ruoka-aineet imeytyvät paremmin. saamme siis enemmän vitamiineja ja mineraaleja.

jos taas parsakaalia ei soseuta, vaan sen haluaa syödä salaatissa, varren erityisen kuituinen pinta kannattaa kuoria pois. vartta ei missään nimessä kannata heittää menemään. se on makoisaa pureskeltavaa.

yksi iso annos, jossa parsakaalia on runsaasti, joten keitto on hyvin kuituisaa (saatat haluta ensimmäisellä kerralla käyttää parsakaalia vaikkapa puolet annoksen määrästä):

n. ½ l parsakaalia

2 isoa yön yli tai väh. pari tuntia liotettua viikunaa (voit halutessasi käyttää viikunoiden sijasta muita kuivattuja hedelmiä, esim. aprikooseja)

omena

avokado

vettä

lisäksi saatavuuden mukaan esim. alfalfanituja tai auringonkukanversoja, jotka voi joko soseuttaa keittoon tai lisätä keiton päälle

pane tehosekoittimeen alimmaiseksi pilkottu omena, sitten avokado, kuivahedelmät ja viimeisenä paloiteltu parsakaali. lisää kuivahedelmien liotusvesi ja kupillinen vettä. tehosekoita tasaiseksi. saatat tarvita reilusti lisää vettä sekoittimen toimimiseksi ja halutun ohuisen tuloksen saamiseksi. tämä - kuten ruoka yleensäkin - kannattaa syödä hitaasti ja pureskellen, jotta ruoka sulaisi hyvin eikä tulisi vatsanipistyksiä.

Avainsanat: parsakaali, raakakeitto, tuorekeitto

virkkasin kaikin puolin oman pääni mukaan koiramaisen pipon ravintolapäivää varten, kun jäykkä jouhisto tuppaa sojottamaan milloin mitenkin. yritin virkata kirjan ohjeen mukaan, mutta meni väärin, ja siitä virheestä alkoikin tulla paljon parempaa ja reikäisempää tulosta sopivaksi sisäpipomalliksi! isoreikäisessä työssä myös ilma muodostaa suurimman osan työstä, joten työ etenee nopeasti. pipo valmistui illassa tuumailuineen ja runsaine purkailuineen. en ole koskaan aikaisemmin virkannut pipoa enkä juuri muutakaan. ravintolapäivästä plokasin 2.1.

verkko-osuus maissilankaa ja nirkkoreunus jännää purkulankaa. jonkinlainen koiraa muistuttava täytyi myös saada tehtyä pipoon, koska ravintolapäivän voitot menevät pelastettujen koirien yhdistyksille koirien ruokiin, madotuksiin, rokotuksiin, sterilointeihin, aitausten ja koppien rakentamiseen ym. elintärkeisiin menoihin.

näyttääkse koiralta? sen pylly ja häntä on mun päälaella. tykkään hänestä aika tavalla. tavoittelin näöltänsä sellaista sekarotuista koiraa, jollaisia näillä Venäjän, Viron, Romanian ja Bulgarian ja lukuisten, lukuisten muiden hylättyjen koirien tarhoilla surullisen paljon on. mutta Suomeen tuodaan vuosittain nykyään yli tuhat pelastettua eli ns. rescue-koiraa. aluksi ne asuvat yleensä tarhaelämänsä jälkeen kotihoidossa joko alkuperämaassaan tai Suomessa sellaisessa kodissa, jossa ne saavat sopeutua kotielämään rakastavassa ilmapiirissä koirakokeneen ihmisen ohjauksessa. kodeissa on usein koira tai useita koiria omasta takaa, saattaapa olla kissoja ja muitakin eläimiä. kun koiraa on opetettu kotikoiran tavoilla, se on valmis menemään uuteen kotiin, jossa se toivottavasti saa elää loppuelämänsä turvallista ja hyvää elämää sitä rakastavien, hellivien ja arvostavien ihmisten ja ehkä eläintenkin kanssa.

koukku kävi lisää.

tästä tuli kaulakoru, ja otuksen nimeksi Ketsuppi.

jokin aika sitten väkräsin possukorun sillä ajatuksella, josko niille olisi tilausta meille hesan eläinsuojelumarsseille pääsemättömille.

nyt kokeilin palleromaisen kärsän tilalle tehdä sähköisemmän version:

nopeatekoiseksi ruoaksi tein äsken kasviskeiton tehosekoittimessa. keittoon menevät juurekset yleensä ensin survon mehulingon läpi, mutta moni tehosekoitinkin jaksaa tehdä juureskeittoa. tehiksen pohjalle pilkoin omenan, sen päälle leikkasin lohkon keräkaalia ja viimeiseksi kuivimmat ja kovimmat ainekset eli kolme porkkanaa. kunnon loraus vettä tarvittiin myös, jotta tehis pääsi liikkeelle. ehkä tätä voisi sanoa pikemminkin puuroksi. mitään mausteita en tähän kaivannut. kaalikin oli makeaa eikä kitkerää. tällainen keitto pitää syödä hitaasti ja pureskellen, että ruoan sulaminen alkaa jo suussa. aika täyttävä olo tuli suuren kuitumäärän takia - söin kaksi lautasellista. siksi keittoja tehdessäni yleensä mehutan juurekset lingossa ja käytän vain mehun ja ehkä osan kuitua. siihen on hyvä lisätä sitten vihanneksia, mausteita, oliivinkappaleita tai muuta.

Avainsanat: jämälanka, purkulanka, raakakeitto, virkkaus

jos näistä rannikkeista, kaulakkeista sun muista tulee niin kelvollisia, että joku niitä haluaa alkaa ostaa, niin tuotto menee koirienpelastusyhdistyksille kansainvälisen työn hyväksi. olen hiljattain blokistellut näistä kovan onnen koirista parikin kertaa. yllä oleva rannike on neulottu siitä edellisen postauksen matonkudetta muistuttavasta neuloksesta, ja samalla kirpparikiertueella löytyi tuo toinenkin lanka, josta virkkasin ristin. nappejakin tuli kymmeniä kirpparilta!

tuo käsitekoinen pronssilautanen lähti 50 sentillä. neuloin rannikkeelle kaveriksi kaulakorun.

ensimmäistä kertaa elämässäni neulon tai virkkaan koruja. en ole aikuisiällä tainnut virkata mitään. mitäköhän kaikkea oppilaat nykyään tekevät koulussa käsityötunneilla? en muista virkanneeni koulussa kuin patalapun ja täytetyn kissan. neuloakin olen tainnut kässässä käsin vain lapaset. neulekone taas jätti ikävän ja meluisan muiston rullalle menneestä kaulaliinasta, jota ei koskaan käytetty.

paksulankaisen lumihiutalemaiskoristellun reikähuivin toin kirppikseltä toiveikkaana, mutta osoittautui hempeleelliseksi purkaa. teenpä siitä tällaisia lyhytlankaisia töitä kuten rannikekukkaleita. itse rannike on sitä suomalaista maissilankaa, jolla on kohta keräilyarvoa kun sitä ei enää valmisteta.

kelttikoottikeskiaikaiset korut ja vaatteet on nättejä joten taitaa aika tavalla tulla vaikutteita niistä. ristikuvioihin neulon lisäksi kortintekomateriaalikomerostani löytämääni taipuisaa kultalankaa, niin tulee metallinen vaikutelma. ainakin mut se hämää täysin.

tästä hommasta on nopeasti tullut keskivahva riippuvuus. vaikka yläaste- ja lukioikäisenä neuloin paljon ja pääasiassa puseroita, se oli silloin vain yksi asia muiden joukossa. ehkä neulontahulluus tulee pitkäaikaisesta ja kipeästäkin tarpeesta löytää jokin rasituksenpurkaja. pitkin aikuisikää se ruukasi olla esim. lasillinen viiniä tai pari olutta ja jalat sohvan selkänojalle. ei pämpästelyä eikä paljoja määriä eikä edes usein, mutta kuitenkin se alkoi tapana vaivata minua. lopetin sen sitten. musiikin kuuntelu ei koskaan ole rauhoittanut minua eikä vaikuttanut millään tavalla enää sen jälkeen, kun meteli on lakannut. sen sijaan biisien tekeminen itse, varsinkin säveltäminen, on parhaillaan mahtavaa ja intensiivistä, mutta pahimmillaan piinallista ja intensiivistä. mutta toista vuotta jatkunut musiikkiallergia ei oikein suosi nyt sitäkään. allergian oireena on korvamato: mikä tahansa hyvä tai epämieluinen biisi jää soimaan päähän jopa yli viikoksi, välillä sentään pitää taukoa. radiokuunteluksi sopii vain yle puhe. en minä musiikin kuuntelemattomuudesta silti kärsi yhtään.

lankojen nypeltäminen erilaisilla välineillä ja tilpehööreillä on valtavampaa kuin olisin ikinä uskonut. harmi kun joskus möin kirpparilla pirran pois. aikoinaan opetin ihan ulkomaita myöten aika monellekin pirtanauhojen kutomista.

Avainsanat: ekolanka, neulekoru

kirpparilta saa 2-4 eurolla neuleita, jotka voi purkaa ja neuloa uudelleen. lankaa saa vähintään neljä kertaa halvemmalla kuin kaupasta. kuvan pinkinsekaista efektilankaa oli kirpparilla ihan kerissä 5 kpl yht. 10€, kun yhtä kerää on kaupiteltu netissä jollain 8-9 €:lla.

vaikka nyt näyttäis että tässä on Mea nurin -neuleblogi raakaruokablogin sisällä, niin blogin alkuperätarkoitushan on kertoa raakaravinnosta ja yleensäkin yksinkertaisesta raakaelämästä.

lienevätkö ihmiset saaneet epämieluisia joululahjoja vai onko kutominen jäänyt päälle, kun kirppareilla on muodikkaita käsitekoisia neuleita nyt halvalla. helpointa on purkaa neuleita, joissa ei ole ommeltuja saumoja, eli esim. puserot on neulottu kainaloihin asti suljettuna neuleena eikä etu- ja takakappaleena. pörröisiä lankoja on vaikea purkaa. vasemmanpuoleinen valkotäplähuivi taitaa olla mahdoton. paha on myös tuo sinapinvärinen erikoislanka. harmahtava neule taas on tehty pientä matonkudetta muistuttavasta liukkaasta langantapaisesta, joten lienee mahdollista.

ennen vanhaan neuleita purettiin ja kudottiin uudelleen. äitinikin teki niin, joten saatoin saada samanvärisen puseron kasvettuani uudessa kuosissa. nykyään halpatuontineuleita saa halvalla ja neulojatkin tuntuvat olevan niin varoissaan, että harva purkaa. mutta kassalla kun kerroin purkavani neuleröykkiön, myyjä sanoi, että moni tekee niin.

ensin puretaan neule sieltä päästä, mihin sen neulominen on päätetty.

kovaa tuolinselkämystä parempi purkupaikka on nojatuoli, jonka selkämys ei ole kovin leveä. jos purkaa puutuolin selkämykseen, kannattaa varoa ettei kierrä lankaa kovin tiukalle, ettei ole vaikeaa irrottaa lankaa selkämykseltä. itse puran ensin neuletta lattialle muutaman metrin ennen kuin kierrän sen tuolinselkämykselle. näin lanka ei mene liian kireälle. tietysti hyvä, jos langanpitimiksi voi valjastaa lapsi- tai muuta läheistyövoimaa. muistan lapsena pitäneenä monta kertaa äidille käsivarsiani langan vyyhditystä varten. isäkin piti.

vyyhdetty lanka irrotetaan varovasti ja liikoja langanjärjestystä sekoittamatta. jotta se ei menisi sotkuun, sidotaan se kahdeksikonmuotoisesti neljästä kohtaa mielellään erivärisellä langaalla, ks. kuva.

koska lanka on kiharalla, se suoristetaan. sen voi höyryttää pitämällä alapuolella suurta kattilallista kiehuvaa vettä, mutta itse panen vyyhdin vesiastiaan ja huljuttelen varovasti ja puristelen, niin että lanka kastuu kokonaan ja kiharuus vähenee tai lanka suoristuu kokonaan, ellei ole ollut pitkiä aikoja jo neuleessa. nostan vyyhdin vedestä ja puristelen ylimääräistä vettä pois. jos lanka on vielä kiharaa, sitä ei tarvitse puristella paljon, koska langan paino veden ansiosta auttaa suoristamaan lankaa. ripustetaan vyyhti kuivumaan kaksin- tai moninkertaiselle pyyhkeelle, joka roikkuu hengarista. lankaa voi puristella välillä vedestä. voi kestää pari päivää kuivua. sitten otetaan taas tuoli tai muu apulainen ja keritään lanka kerälle.

mulla on tarkoitus neuloa ravintolapäivään 4.2. ainakin rannikkeita eli ranteenlämmittimiä myytäväksi. niidenkin tuotto menee tietysti pelastettavien koirien hyväksi. alla olevassa linkissä on Pelastetaan koirat -yhdistyksen vuosikertomus. yhdistys aloitti valtavan ja rohkean työn eläinten olojen suhteen pahamaineisessa Romaniassa, ja on saanut paljon aikaan. siellä testataan nyt koirien takkeja, onko niistä enempi hyötyä vai haittaa kun koirat nahistelevat välillä. talvi on aikaa, jolloin koiria kuolee myös pelastustarhoissa, koska lämmintä sisätilaa ei riitä kaikille koirille. rakentaminen aloitettiin viime vuonna ja pitkälle rakentajat jo pääsivätkin, mutta tällä hetkellä rakentaminen on jäissä varojen puutteen vuoksi. voit käydä lukemassa vaiheikasta toimintakertomusta. yhdistyksen sivuilla on myös paljon kuvia. luottamuksen syntyminen sikäläisten ja suomalaisten tekijöiden välillä on hieno asia, ja työ menee eteenpäin.

http://www.pelastetaankoirat.com/yleistiedoite-112011

Avainsanat: ekolanka, kierrätyslanka, kirpparilöydöt, purkulanka

Hellattoman kokin raakaherkkujen tarjoaminen ravintolapäivien ketjussa Seinäjoella jatkuu! seuraava ravintolapäivä on siis 4.2. ja paikkana paras mahdollinen: nuopparin eli nuorisokeskuksen kahvila Puskantie 3:ssa.

viime ravintolapäivänä marraskuussa Raakaa ruakaa tarjottiin Naisten Pankin toiminnan hyväksi. Naisten Pankkihan kerää varoja kehittyvien maiden köyhien tyttöjen ja naisten kouluttamiseksi ja kyläpankkien perustamiseksi. ravintola pystytettiin Seinäjoen Taidehalliin, jossa ruokailijat saivat nauttia myös taidenäyttelystä. tarjolla oli aterialautanen, jolla oli mm. kasviksia pähkinäkastikkeella ja punajuuripateeta. jälkiruoaksi oli halvaa ja puolukkaleivos. lapsille maistuivat hedelmä- ja marjamiksit. kaikki raaka-aineet saatiin lahjoituksina. rahaa saatiin riittävästi kyläpankin perustamiseen. lopuilla varoilla tuetaan naisten ammatillista koulutusta.

seinäjoen ensimmäinen raakaravintolapäivä olis siis ihan suksee ja sauvaa, ja Naisten Pankki oli ainoa ravintolapäivän kaupungissamme järjestänyt tällä kertaa.

mutta uusi vuosi, uudet kujeet. sillä kertaa autettiin kaukana asuvia ihmisiä. varsinaiseksi työkseni ohjaan ihmisiä lisäämään ruokavalioonsa raakaravintoa, noin lyhyesti sanoen. lisäksi olen tähän asti pyrkinyt toiminnallani auttamaan pääasiassa tuotantoeläimiä. niitä, joita kuohitaan ilman kivunlievitystä, jotka elävät ahtaasti, virikkeettöminä ja stressaantuneina, joilta viedään vauva pois melkein heti synnytyksen jälkeen ja joiden surmaaminen delegoidaan teurastajalle. tuotantoeläinten epäelämä ei monia ihmisiä käytännön ruokailuvalintojen tasolla hetkauta.

useimmat sen sijaan pitävät lemmikkieläimistä. niiden huonosta kohtelusta lukeminen ja kuuleminen tuntuu herättävän laajasti voimakkaita tunteita, vaikka tuotantoeläimillä on aivan samat tunteet ja tarpeet kuin vaikkapa koirilla, kissoilla, hamstereilla ja ihmisillä.

olen päättänyt, että hellattoman kokin helmikuun ravintolapäivän tuotto menee seuraaville suomalaisten perustamille ja johtamille yhdistyksille, jotka auttavat tarhoille pelastettuja koiria (ja osin muitakin eläimiä) vapaaehtoisvoimin ulkomailla sekä auttavat löytämään niille suomesta hyvän kodin:

Kodittomat Bulgarian koirat ry bulgariankoirat.com

Viipurin koirat ry www.viipurinkoirat.fi

Pelastetaan koirat ry www.pelastetaankoirat.com

koirille saadaan hankittua ruokaa, madotuksia, hyvin tarpeellisia sterilointeja, lääkärin hoitoa sekä kaikkein tärkeimpiä tarvikkeita. käy katsomassa sivuilta, mitä jo muutamalla eurolla pystyy saamaan aikaan. hyvin ylläpidetyt tarhat ja ulkomainen eli meidän apumme on paikallisille osoituksena siitä, että jokainen elämä on arvokas, ja eläimiä tulee kohdella hyvin ja rakastavasti. tulen kirjoittamaan näistä koirista ja eläimistä enemmänkin, muiden aiheiden lisäksi.

mitäs te sitten haluaisitte syödä? olen tuuminut tarjota lounaan, jossa on viime kerran tapaan useaa ruokaa. lisäksi voisi olla pitsaa sekä namipuolella ainakin pähkinäsuklaakakkua, puolukkamuffeja, “rahkatorttua” ja hampaanpaikkaystävällistä toffeeta. onko kahvi välttämätön vai kävisikö yrttitee, jossa on mm. pakuria? nyt olisi aika nopeasti toivoa jotain jos tulee mieleen. ruoka on täysin kasviperäistä, gluteenitonta sekä vailla lisättyä sokeria paitsi vaahterasiirappia voi jossain olla.

nuopparin kahvila on Seinäjoen keskustassa oleva kaunis, vanha, hiljattain rempattu ja toimiva tila, jossa pidän myös raakakursseja. pihassa ja ympärillä on runsaasti ilmaista parkkitilaa. tervetuloa tutustumaan herkulliseen JA terveelliseen ruokaan!

jos haluaisit mukaan järjestämään ravintolapäivää ateriapalkalla, ota minuun pian yhteyttä mea.salo@netikka.fi.

Avainsanat: eläinsuojelu, elävä ravinto, kodittomat, naisten pankki, raakaravinto, ravintolapäivä, rescue-koira

ruukaakko miettiä joulujen jäläkehen, elikkö sellaasen joulun kuin olit halunnu? vai oliko pääasia, että eheriit teherä jouluksi ne asiat jokka ajattelit velevollisuurekses teherä? tai jotaki sekä ettää? olikko rättipoikki?

nyt lopetan kysymysmerkiillä viisoomisen kun joku voi kokia ne hyökkääviksi. ei oo tarkootus. ja kohta varmaan kompastun tähän murteeseeniki.

meillä ei ole kovin paljon säilynyt perinnejuhlapäiviä, joten jouluun ladataan sitten kaikki ja velvoitteita satelee useasta suunnasta: tuuttahan te sitte aattoiltana meille?  voi nykkö te jo lähärettä?

nämä kysymysmerkit ei olleet mun heittämiäni joten saavat olla tuos.

ollaan päättävinämme että ensi vuonna ei sitte lahjoja ku lapsille vain. ja kuinka käy. ja mitä sitä edes osaa ostaa. ittekään ei viitti tehdä kun varmasti joku toinen osaa tehdä paljon hienompaa. onneksi en itse sairasta perfektionismia. siitä esimerkkinä huiluri (huivin ja kaulurin hypridi) josta tuli varsinainen hetales:

mutta se joka sai sen postis oli liikuttunut kun hänellä sattui olla kurkkukin kipiänä niin puki sen heti kaulallensa. mutta jos olisin alkanu moittia että voi perhanuus kun ei huilurista tullu just sellasta hienoa kun olin tarkoottanu niin häneltä olis kurkunlämmitin jääny saamatta. ja saattais olla kurkku kipiä vielä nytkin lentokonees.

on sitten jotku lahjat oikein hienostikin onnistuneet. aikaisemmin jo plokasin sukista joissa oli vinkee kantapää, sekä rannikkeita. tässä toiset sukat tavan kantapäällä:

lahjojenanniskeluni on ollut aika niukkaa pitkään, mutta kun ostin suomen tyhjäksi täällä tehdystä maissilangasta niin jotain sille piti alkaa tehdä.

mutta mietippä hetki millainen olis sun unelmajoulu. mitä asioita siinä olis ja mitä puuttuis. miten niitä muutoksia vois tehdä. tulisko siitä kolmas maailmansota jos sanois läheisille, että ens jouluna me tullaan teille mutta sitä seuraavana mennään muualle eikä tulla teille. että vuorotellaan niin on rauhallisempi tahti. tai jotain muuta. jotkuthan meistä eivät säntäile eri paikkoihin, joillakuillahan on jopa yksinäinen joulu. ja surullisiakin jouluja oli, kun ihmissuhde oli katkennut tai oli sairautta tai kuolemaa.

itte vietin aaton ette arvaa mitä tehden mutta kuvista saa pientä vinkkiä. Bican kaa tietenkin myös lenkiteltiin. joulupäivänä oli sitten aaton meininkiä johtuen siitä, että ei tarvis ihmisten yrittää revetä moneen paikkaan juuri sen Jouluaaton aikana. oli niin pimiä päivä että ruokia ei tullu kuvatuksi kuin mustaherukkajäätelö. kun en tykkää oikein salamalla kuvata.

jos se haavejoulu on kovin kaukana toteutuneesta versiosta, niin voisko ensi jouluna repäistä. eläis KERRANKIN tosi erilaisen joulun. varmaan jotku läheiset tulee panemaan hanttiin kun haluavat aina sitä samaa, myös meiltä. mutta jos sitä on aina tehny muitten mielen mukaan niin voi sanoa, että viime jouluna tehtiin niinku sä halusit, ja sitä erellisenä, ja sitä erellisenä… nyt on mun joulun vuoro.

kuuntelin aattona radiota. siellä kerrottiin Venäjän lapsivankiloista. siis lapsia vankiloissa. vankilat on ahtaita ja kylmiä. lapsilla ei ole ehjiä sukkia tai kenkiä. kukaan ei ollut käynyt heitä kattomassa, eikä kukaan ole heitä vastassa kun pääsevät vankilasta. ovat joutuneet vankilaan, kun vanhemmat on alkoholisteja, narkkareita tai muuten vain eivät huolehdi lapsistaan. lasten on täytynyt lähteä kotoaan ja yrittää selvitä jotenkin. ohjelmassa kerrottiin, että joukko suomalaisia kristittyjä on vieraillut vankiloissa ja vienyt lapsille mm. neulesukkia.

joulun alla on useita keräyksiä, esim. Joulun lapsi -keräys. joihinkin voi antaa muutakin kuin rahaa. voi tehdä jotain käsin. kuvissa vinkkejä. moni osallistuukin keräyksiin osana omaa joulunvalmisteluaan. mutta miltä tuntuisi, jos kohdistaisi lahjoja kerrankin toisin: sen sijaan että antaa niille joilla jo kaikkea on, antaiskin niille joilta puuttuu lähes kaikkea. antais rahaa niin että tuntuu. neulois vaikka kymmenet sukkaparit. kustantais muutamalle lapselle koulupuvun. mahdollistais että kodittomien koirien tai kissojen tarhalla olis ruokaa eteenkinpäin. tai jotain lukemattomista mahdollisuuksista.

sanotaan että auttamisesta saa hyvän mielen. melkein kuin yritettäisiin myydä hyvää mieltä ihmisille. mutta saa enemmänkin. jos antaa omastaan niin että tuntuu, antaa aikaa ja osaamistaan tai sitä rahaa ja pitää auttamisen osana elämäänsä muulloinkin kuin jouluna, se juurruttaa ihmistä tälle pallolle. ei ole kyse hyväntekeväisyydestä tai erityisestä hyvyydestä. jotain yhteisvastuu- tai vastuu-sanaakin moni kavahtaa. kyse on tasaamisesta. siitä että ne joilla on lämmin koti, ruoka ja muut välttämättömät elämän edellytykset, siirtävät tasauksena ylimäärästään niille, jotka on koko ajan puutteenalaisia. joiltakuilta katkes äskettäin veden ja sähkön tulo, ja ainakin he tunsi konkreettisesti, mitä oli olla hankalassa tilanteessa, tosin vain hetken, ja tiesivät että apu tulee ja olot palaa ennalleen.

yks lapsi (ja aika moni) sai paljon joululahjoja, kun isovanhemmat ja monet muut olivat lapsen vanhempien pyynnöstä huolimatta ostelleet kassikaupalla tavaraa. pakkauksista purkautui uusia ja uusia leluja. tyttö kysyi huolestuneena äidiltään: äiti MITÄ mä teen näillä kaikilla lahjoilla. hyväksi onneksi sekä äiti että tytär veivät niitä mielellään lahjakeräykseen.

hyvää vuoden päättymistä. uudenvuodentoivotus sitte seuraavaksi.

sain joululahjan. rupesin kummitädiksi Petrushka-pojalle, joka asuu Viipurissa koiratarhassa.

Petrushkan kodinsaantimahdollisuudet ovat pienet, koska se on niin ihmisarka. Viipurin koirat ry on suomalaisten perustama yhdistys. se parantaa viipurilaisten koirien elinoloja ja pyrkii hankkimaan koirille hyvän kodin. koiria on kuitenkin todella paljon.

kun aikoinaan halusin koirakumppanin, otin selvää rescue-koirista, eli pelastettavista koirista. en kartoittanut silloin tarpeeksi tilannetta ja hankin tavallisen rotukoiran pennun. suurin osa netistä löytämistäni koirista oli liian suuria, kun koira olisi välillä ikääntyvien vanhempieni hoidossa. monet Viipurin koiratarhan koirista ovatkin todella suuria, mutta Kodittomat Espanjan koirat ry on yhdistys, jonka kautta on helpompi saada pieni koira. myös Pelastetaan koirat ry toimii kansainvälisesti ja onnistui keräämään paljon rahaa Romanian koiratarhalle jouluksi. ainakin nämä yhdistykset vaikuttavat toimivan hyvin ja tehokkaasti.

vuosittaisen 30 euron kummimaksun myötä minulla on side Viipurin koiriin. haluaisin tehdä paljon enemmän ja mietin toimintatapoja. venäjällä, virossa, romaniassa ja monissa maissa, myös suomessa, monia eläimiä kohdellaan todella huonosti. niitä tapetaan hirttämällä ja myrkyttämällä. esim. Viipurin tarhalla on monia koiria, jotka on hylätty pentueineen jonnekin. voimme yrittää kerätä varoja näille eläinraukoille, ja joillakuilla meillä on mahdollisuus antaa rakastava koti koiralle. mutta muutoksia täytyy tulla ihmisten asenteisiin eläimen arvoa kohtaan. miten vaikuttaa niihin meillä kotimaassa ja kenties ulkomaillakin, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä hirveyksiä ovat tekemässä?

ei ollut tarkoitus kirjoittaa näin synkistä asioista, mutta enpä tätä poistakaan. on ollut paljon puhetta “aineettomista” lahjoista. onneksi tavararöykkiöiden sijaan lisääntymässä ovat lahjat, joilla autetaan todella tarvitsevia elämän edellytysten täyttämisen tasolla.

hyvää joulua, jos vielä ennen joulua tätä luet.

Avainsanat: eläinoikeudet, luonnonsuojelu, rescue-koira, vegaani, viipurin koirat